En tiedä johtuuko se Netflixin suurkulutuksesta vai mistä, mutta olen nähnyt viime aikoina ihan tosi paljon erilaisia unia. Jotkut muistaa aamulla selkeästi, jotkut muistaa vain pätkittäin, luonnollisesti. Mutta sanotaanko että käytännössä jokainen aamu herään tietäen, että olen nähnyt jos jonkinmoista unta yön aikana.

Viime yönä heräsin jo kesken unien kiroamaan juuri nähtyä untani. Siinä nimittäin seikkaili kolmatta kertaa eräs työkaverini, ainoa heistä joka on vastakkaista sukupuolta edustava. Edelliset kaksi unta näin joskus alkuvuodesta, oisko ollut yksi yö välissä. Silloin sanoin jopa unien kohteelle, että hän oli ollut unessani pahiskaverini ja olimme paenneet yhdessä muita. Hän nauroi makeasti päälle.

Tästä viime öisestä en kuitenkaan kehtaa mainita hänelle, jos kenellekään. Ja nyt, jottei kukaan saisi väärää käsitystä niin voin kertoa että se ei ollut mikään seksiuni. Mutta unessa silti tapahtui asioita, joita ei elävässä elämässä oikeasti voisi tapahtua. Kuten se, että vanhassa kasarmirakennuksessa oli jumalattoman iso jäähalli. Ja siellä katsottiin divarijääkiekkoa yhdessä työpaikkani uusilla tuoleilla istuen.

Jokainen varmaan on joskus nähnyt unia hyvin yllättävistä henkilöistä. Sellaisista, joihin ehkä kiinnittää valveilla huomiota jonkin verran enemmän kuin toisiin ihmisiin, mutta joilla ei kuitenkaan ole ihmeellistä merkitystä elämässä. Jokainen on varmaan joskus nähnyt unia, joissa tapahtuu asioita, joita ei voisi oikeasti tapahtua. Tai siis sellaisia, jotka olisivat mahdollisia mutta todellakin jonkun toisen ihmisen kanssa. Jokainen on varmaan joskus nähnyt unia, joista herättyään pää on sekaisin ja orientoituminen seuraavaan päivään on hankalaa. Ja etenkin sen kyseisen henkilön kohtaamiseen valmistautuminen vie tukusti energiaa ja ajatusta.

Monesti unista sanotaan, että ne heijastavat sisimpiä toiveita ja syrjään työnnettyjä ajatuksia. Sen voin kyllä myöntää sataprosenttisen rehellisesti, että näin on tainnut päästä käymään. Mutta en silti myönnä, että olisin ihastunut työkaveriini, tai että haluaisin oikeassa elämässä toteuttaa uneni tapahtumia.

Tänään jännitän vain sitä, tulviiko unen kuvat mieleeni töissä koko ajan, vai pystynkö erottamaan oikean maailman ja unimaailman täysin erilleen. Siitä olen kylläkin varma, että jossain vaiheessa minun täytyy poistua tilanteesta ja nauraa hetki jossakin muualla, toisten tajuamatta mistä on kyse. Sitä odotellessa. Pelkään vain sitä, että joku arvaa jotain, vaikka toisaalta, minkäs teet.