Tämä päivä on ollut hyvä päivä minulle. Aamu alkoi suhteellisen kivuttomalla sängystä nousulla ja varsin perinteisellä jugurttiaamiaisella. Sitten ajelin vähän autolla, josta tykkään kovasti. Sitten koitti päivän kohokohta, nimittäin kampaajalle meno.

Siitä on about neljä vuotta kun oon viimeksi käyny ihan kunnolla kampaajalla, pesuineen päivineen. Muutaman kerran kaveri on tullut kotiini leikkaamaan mun hiuksia ja siinäpä se sitten onkin ollut. Oli ihana nähdä vanha tuttu kampaaja taas ja päästä juttelemaan. Ja tietysti oli ihana saada hoitoaineen vaikuttaessa päähieronta ja nautiskella hierovasta tuolista samaan aikaan. Mahtavaa oli myös saada uusi tukka, reilusti lyhyempi kuin pari minuuttia sitten. Parasta kuitenkin oli ehdottomasti se, että se näytti hyvältä ja tuntui heti omalta!

Sitten tein jotakin sellaista, mitä en myöskään ollut tehnyt moneen vuoteen. Nimittäin menin kotiin ja aloin tapailemaan pianolla uusia kappaleita. Innostuin käydessäni kirjastossa lainaamaan nuotteja, ja nyt vihdoin pääsin niitä kokeilemaan. Huisia, miten sitä olikaan sormet jäykistynyt, mutta miten äkkiä löytyi tutut nuotit ja miten sitä hahmotti niitä korvakuulolta, kun soitti tuttuja kappaleita.

Töissäkin jotenkin meni tosi hyvin. Juteltiin ihan rauhassa työkavereiden kesken, lapset oli lapsia mutta niidenkin kanssa sai porista ja väritellä kuvia ihan rauhassa. Iltahukikin sujui hyvin ja pääsin kotimatkalle melkein puolta tuntia etuajassa.

Mut sitten tapahtui jotain huisia. Nimittäin ensimmäistä kertaa tooosi pitkään aikaan sain kutsun treffeille. Tuntemattomalta ja liekkö höpöhöpöjuttu, mutta silti. Olin hetken että apua ja sitten totesin että joo voi ei oikeesti. En tiennyt, miten suhtautua. Joten en ole vielä suhtautunut mitenkään aka vastannut viestiin.

Toisaalta, olis tosi siistiä lähteä käymään jossakin ihan ventovieraan kanssa ja katsoa mitä löytyy. Mutta toisaalta pelottaa, että kaikki meneekin päin persettä. Ja vielä asiasta löytyy yksi puoli, nimittäin ihastus ihan toisaalle.

Elämässäni on henkilö, joka on ekasta tapaamiskerrasta lähtien aina saanut mut hymyilemään ja ajattelemaan vaaleanpunaisia ajatuksia. Aluksi ajattelin tosi vahvasti, ettei siitä tuu mitään. Ajattelin myös, että hän on mukava minulle vain ja ainoastaan ammattinsa takia. Todennäköisesti sitäkin, mutta luulen ja toivon, että siinä olisi jotain muutakin. Musta tuntuu, että en voi jättää tätä kiveä kääntämättä.