Kävin kaupassa ja ulos tullessani näin naapurin odottelemassa kyytiä siinä pihassa. Yleensä koitan vältellä juttutuokioita hänen kanssaan, koska niistä ei hirveästi irti saa. Ja aina muka on kiire eikä jaksa kuunnella. Nyt kuitenkin huomasin onneksi ajoissa että pois pääsyä tilanteesta ei ole, joten antauduin sille ja rupesin itse juttelemaan.

Olin hiukan yllättynyt kun hän tunnisti minut heti, hänestä kun ei ikinä tiedä. Varsinkaan kun ennen ei olla niillä nurkilla törmätty.

Juteltiin siinä ehkä joku viisi minuuttia. Näin kuinka pari ohikulkijaa katsoi kummastuneena. Minä, fiksun näköinen nuori nainen, ja juttukaverina suoraan sanottuna juopolta vanhalta ukolta näyttävä naapurinsetä. No, anteeksi annettakoon se heille, hehän eivät tienneet että me oikeasti tunnetaan.

Vähän kävi sääliksi juttukumppaniani, ikä painaa ja terveys reistaa. Vaimo on käytännössä sokea ja omaishoitajana ollaan. Pillahtihan se siinä parin minuutin aikana kolmesti itkuunkin. Toisaalta ajattelin myös että ei kai tuo nyt ihan täysillä käy.

Mutta. Syy miksi kirjoitan.

Kahdesti hän toivotti minulle kaikkea hyvää. Ja autoon istahtaessani tuli mieleen yksi ainoa ajatus: Hän varmasti sanoo sen vilpittömästi ja aidosti toivoo minulle elämässäni kaikkea hyvää. Rupesin miettimään, että onni on olla tuollaisia ihmisiä lähellä. Sellaisia, jotka varmasti auttavat, jos joskus todella apua tarvitsen. Sellaisia, jotka eivät kysele vastapalkkioita jos auttavat. Sellaisia, jotka ymmärtävät.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että tuttavapiirini on laaja. Koen, että suurin osa niistä ihmisistä, joiden kanssa olen läheistä sukua, päivittäin tekemisissä, ystävyyssuhteessa, kaverisuhteessa, tuttavana, ovat minulle hyviä ihmisiä. Sitähän en tietenkään voi tietää, mitä he minusta ajattelevat oikeasti. Haluan ajatella, että jos he kaikki sanoisivat minulle "kaikkea hyvää", he olisivat siinä yhtä vilpittömiä kuin tämäniltainen juttukaverini. Ja että voisin sen uskoa ja hoksata ja ymmärtää. Ja ennen kaikkea kyetä itse siihen samaan: vilpittömästi toivomaan läheisilleni kaikkea hyvää, uskoen, että heidän hyvänsä ei suinkaan ole minulta pois, vaan minullekin hyväksi.

Ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.