Sitä on nyt liikkeellä. Tänään töissäkin kun nuorten kanssa jutteli, sitä oli jo kylvetty koulusta ja kotoa: "pakko saada töitä kesäksi". On se kumma kun tuntuu että vuosi vuodelta tämä alkaa aikaisemmin. Vähän samalla tavalla kun jouluhössötykset kaupoissa.

Itse olen jo opintoni suorittanut ja työelämässä. Mutta tuskailen tämän saman ilmiön kanssa edelleen, sillä työpaikkani ei ole auki kesäisin. Viime vuonna asia ratkesi kolmen viikon kesäloman jälkeen keikkatyön aloittamiseen. Onnekseni sain samalla nostaa koko ajan työmarkkinatukea Kelalta, joten rahallisesti pärjäsin ihan hyvin. Ajallisestihan oli ihan mahtavaa kun ensimmäiseen kertaan kolmeen vuoteen en ollutkaan joka päivä koko kesää töissä kahdeksaa tuntia! Saatoin päästä parin kolmen tunnin työpäivällä ja olla loppupäivän olemassa vain itseäni varten.

Viime kesä jäikin muistoihin hyvänä kesänä. Mutta ensi kesästä pitäisi kans saada hyvä maku, mielellään nyt heti. Tai ainakin ennen juhannusta... Toki olen minäkin ollut ajoissa liikenteessä, ensimmäiset kyselyt kesähommista lähetin jo marras-joulukuun taitteessa eteenpäin. Tänään tein pari hakemusta ja sähköpostia lisää. Saapa nähdä.

Tympeintä työnhaussa on ehdottomasti se, että täytyy yrittää osoittaa omaa erinomaisuuttaan, välillä ihan syystä ja välillä ei, ja sitten se, että paikoista ei kuitenkaan kuulu mitään. Joukkojenhallintaan perustuvat lomakkeet netissä ja viikkojen jahkailu siitä, kuuluukohan paikasta jotain. Ei kuitenkaan kuulu jos ei soiteta heti hakuajan päätyttyä. No kuka hitto ne päättymisajat sitten kuudenkymmenen hakemuksen jälkeen enää muistaisi?!

Jotkut onnekkaat saattavat saada sähköpostin "kiitos mutta ei kiitos". Saattaa jopa käydä niin, että lopussa lukee "säilytämme hakemuksenne ja otamme yhteyttä mikäli sopiva paikka löytyy". Tosiaan, yleensä ei.

Täytyyhän sitä myöntää, että töissä sitä on oltu joka kesä sen jälkeen kun täytin neljätoista. Enemmän tai vähemmän, kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen, mutta töissä kuitenkin. Täytyy myös myöntää se, että kaikki paikat on hankittu alkujaan suhteilla, ja jatkopestit on sitten ainakin toivottavasti saatu ihan omilla kannuksilla.

Kyllä se vaan nykyään on niin, että täytyy tuntea oikeita henkilöitä päästäkseen elämässä eteenpäin. Joskus nämä löytyy vahingossa nämä henkilöt, joskus täytyy vähän kaivella ja etsiskellä oikeita tahoja. Mutta se pitää muistaa, ettei kannata niitä hukkaan heittää vaikkei heti oiskaan tarjolla jotain. Koska joskus voi olla. Eräs tuttavani sai työpaikan valmistumisensa jälkeen vuosi aikaisemmin jättämänsä avoimen hakemuksen perusteella. Eipä siinä!