By D.A.D

Kuuntelin juuri kyseisen biisin radiosta, ja samantien aloin miettimään, että onko olemassa Good kind of craziness.

Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että on.

Jotkut ihmiset vaan osaa heittäytyä. Näyttelijät, muusikot ja muutamat muut tekee sitä työkseen ja saavat ehkä miljoonia jos ovat hyviä. Mutta sitten ihan "tavalliset" ihmiset ovat myös luku sinänsä. Se taito, että osaa heittäytyä ja tehdä erilaisia asioita, astua pois siltä kuuluisalta mukavuusalueeltaan. Se on minulle sitä hyvänlaista hulluutta.

Ja siitä taidosta olen monille kateellinen. Itse tykkään testata erilaisia juttuja, mutta se vaatii aikaa. Niitä asioita täytyy makustella ja pohdiskella ja mietiskellä. Että pystynkö siihen, onko siitä minulle jotain hyötyä vai miten sen asian ottaisi vastaan. Minulta puuttuu se tietynlainen spontaanius ja hulluihin ehdotuksiin vastaaminen hymyissä suin: "Testataan vaan!"

Toisaalta, en nyt tiedä onko se kauhean huono juttu toimia välillä porukassa järjen äänenä. Toisinaan siis porukassa johon kuuluu me, myself and I. Mutta silti. Jotkut ideat on huonoja, eikä niitä pitäisikään toteuttaa. Toiset ovat huonoja mutta silti toteutettavissa olevia. Sitten on hyvät ideat, ja niissäkin kaksi puolta.

Joissakin asioissa olen ottanut itseäni niskasta kiinni, ja tehnyt sen vaikka se onkin ihan uutta ja ihmeellistä, jännittää ja ehkä pelottaakin. Ihan hulluna. Mutta silti. Ja oikeastaan mitään tämmösiä juttuja en kadu. Eniten tietysti aina kaduttaa se, ettei tee jotain tiettyä juttua vaikka haluaisi. Oli se sitten tanssimaan lähtö kutosluokkalaisena Wanhojen tansseihin osallistuneen kanssa, tai jonkun pyytäminen kahville. Saati sitten kavereiden kanssa leffaan lähteminen.

Jokaisen pitäisi välillä päästä irti ajatuksesta "mitähän muut siitä sanoo". Koska loppujen lopuksi sillä ei ole paljoakaan väliä. Jos teet jotain rohkeeta ja ehkä repäisevääkin, vaikka oli tulos mikä hyvänsä, yleensä asiasta tietävät hyvät ystäväsi vain arvostavat rohkeuttasi. Ja ne ulkopuoliset, joita asia mahdollisesti koskee, kokevat samalla tavalla. Tai sitten ei, mutta mikäpä väli sillä on. Ei sitä niiden kanssa tarvii kuitenkaan pohdiskella.

Tärkeintähän on se, että pystyy itse olemaan sinut asian kanssa. Eli ennen toimintaa tai suun aukaisemista, kannattaa ajatella vähän, mitä on tekemässä. Ja sitten antaa mennä vain!