Oon ollut perusteini siitä asti kun sain älyllisen puhelimen nettiyhteydellä. Eli siis joka aamu ensimmäisenä tarkistanut facen ja instan, ja sama juttu viimeisenä ennen kuin menen nukkumaan. Ja muutama kerta siinä välissä.

Aina olen kuitenkin osannut jättää puhelimen ja jutut omaan arvoonsa. Sosiaalinen media ei ole hallinnut minua, ja joulun aika ilman nettiyhteyttä muualla kuin "kotona", ei ollut lainkaan haastavaa. Mitä vielä, pidin Wifin lähes koko ajan pois päältä, ettei puhelin veisi liikaa huomiotani perheeltäni, joka pitkästä aikaa oli taas kokonaisena koossa.

Siksipä juuri, kenties, alkaa enempi ärsyttää muut jotka räplää puhelinta koko ajan. Telkkaria katsoessa. Syödessä. Jutellessa saman pöydän ääressä. Jotenki siinä tulee itselle halpa olo. Toisaalta ymmärrän uutuuden viehätyksen, kyllähän se puhelin vei itseltänikin paljon aikaa kun netti oli yhtäkkiä koko ajan käden ulottuvilla ja käytännössä kaikki kaverit kans parin klikkauksen päässä. Puhumattakaan niistä kaikista julkisuudenhenkilöistä jne joita voi tänä päivänä seurata instassa, joiden kuvia pitää selailla kauas taaksekin vähän väliä.

Facessa ja instassa on se hyvä puoli, että kun lähtee surffailemaan, pääsee yllättävänkin kauas. Siis siinä mielessä, että aikaa voi mennä ihan sikana ja löydät aina vaan uusia mielenkiintoisia tilejä ja ihmisiä. Mutta samalla se vie ajatukset pois siitä mikä oikeesti on läsnä ja missä itsekin pitäisi olla läsnä.

Saati sitten kaikenmaailman appit, joiden kans voi tuhlata aikaa ja aivosoluja ihan liikaa. Ja käytännössä ihan turhaa. Ymmärrän kyllä sen, että se on joihinkin aikoihin vaan hyvää viihdettä ja ajankulua. Tylsille luennoille. Yksinäisiin koti-iltoihin. Aamun ruuhkabussiin hermoja säästämään. Mutta sillon kun ollaan yhdessä oikeiden, rakkaiden, tärkeiden ihmisten kanssa, pitäisi ymmärtää laittaa se puhelin syrjään ja keskittyä siihen mikä on olennaista. Koska loppujen lopuksi aika on hyvin rajallista, eikä aikaa voi liiaksi tuhlata niiden ihmisten kanssa joista eniten välittää.